Kirjoittaja Johanna Juntunen on Töitä! -hankkeen Tampereen Ura- ja osaamisvalmennuksen osallistuja

Kurssin virallinen osuus on sitten käyty ja nyt on epävirallinen osuus alkanut. On hienoa että voidaan jatkaa ryhmän toimintaa, sille on edelleen tarvetta. Tuki on tärkeää, mutta jokainen tietysti tekee sen isoimman työn itse. Tsempata aina voi ja vinkata työpaikoista saati soitettavista yrityksistä. Itselläni tämä prosessi on edelleen kesken ja työn alla. Olisi saatava lisäbuustia soittamiseen.

Osallistuin taannoin myös Työ 2.0-tapahtumaan Talent Spacessa TreStartilla ja oli hyvä nähdä yrityksiä ja työnantajia kasvokkain. Henkilökohtainen kontakti on aina tärkeää. Sen huomasi, kun  tarjosin CV:täni nenätysten. Yksi henkilö sen otti, muut pyysivät sähköisessä muodossa. Toisaalta surettaa tämä nykyaika ja sen digitalisoituminen, kaikki menee verkkoon ja kaikki pitää tehdä periaatteessa verkossa. Toisaalta ymmärtää kyllä työnantajia. Jos 100 ihmistä antaa jossain rekrytilaisuudessa CV:nsä kasvokkain, niin siinäpä on sitten katsottavaa ja karsittavaa. Helpointahan on vilaista nopeasti sähköisesti CV:tä ja jos henkilö ei ole sopiva työkokemuksensa puolesta tai muuten, niin sen voi aina deletoida ja siirtyä paremman ehdokkaan pariin.

Keskustelimme ryhmäcoachauksessa siitä, mitä uutta tämä kurssi on antanut. Esille nousi paljon asioita. Puhuttiin muun muassa CV:n uudistumisesta, samoin työhakemuksen uudistumisesta. Itse voisin mainita myös sen, että oma ajattelu on kääntynyt työorientoituneemmaksi. Seuraan työpaikkoja uudella mielenkiinnolla. Luurikammoakin taltuttanut jonkun verran ja huomannut, että osaanhan minä puhua puhelimessakin, eikä soittaminen olekaan niin pelottavaa mitä kuvitteli. Ei vain ole tulosta vielä tullut. Sähköpostiakin on pitänyt laittaa, kun ei puhelu ole syystä tai toisesta mennyt perille. Ehkä olen kuitenkin enemmän kirjallisen ilmaisun ihminen kuin suullisen. Huomaan myös, etten osaa ”tyrkyttää” itseäni. On sanottu, että on soitettava perään aina kun hakee töitä, oli avoin hakemus tai ei. Sekin tuntuu jotenkin itselleni oudolta.

Työnäytteeseen en sitten onnistunut pääsemään. Eikä näemmä moni muukaan. Siksi on hyvä, että on tätä ryhmäcoachausta edelleen. Muodostimme myös alaryhmät eri aiheille kuten esimerkiksi oman osaamisen terävöittäminen myynnissä ja markkinoinnissa  ja voimavarat ja voimaannuttaminen. Sekä halutessaan sai valita parin jonka kanssa keskenään tsemppailee ja kyselee kuulumisia. Kuulun noihin molempiin ryhmiin ja parikin löytynyt. Nyt odotan innolla ensimmäisiä tapaamisia.

Viime perjantain ryhmäcoachauksessa teimme session päätteeksi mielenkiintoisen harjoituksen. Jakauduimme ryhmiin vuodenajoittain. Itse olin ryhmässä kevät. Se kuvastaa ehkä parhaiten tämänhetkistä tilannettani: luovuutta, paljon ideoita ja mahdollisuuksia sekä innostusta ja kasvun aikaa. Innostusta uusiin asioihin. Muutenkin herään eloon keväällä. Ja uudet asiat innostaa aina. Pidän haasteista ja itseni kehittämisestä. Luovaksi en itseäni miellä, ellei sitten harrastuksista neulomista ja kirjeenvaihtoa lasketa luovuudeksi. Olen aina mieltänyt luovuudeksi piirtämisen ja maalauksen ja itselläni niitä taitoja ei ole.

Niin tai näin, mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavia tapaamisia sekä isommalla ryhmällä että alaryhmissä.