Kirjoittaja Johanna Juntunen on Töitä! -hankkeen Tampereen Ura- ja osaamisvalmennuksen osallistuja

Tee töitä, että saat töitä!! Tämä on päällimmäisin ajatus mikä päässäni tällä hetkellä pyörii kun mietin tähänastista. Jo haastattelussa tuli sellainen olo, että tämä on rekrytointiprosessin alkua. Kysymykset käsittelivät: mitä odotan tältä kurssilta jos tähän pääsen, millainen toimija olen ryhmässä, mihin asioihin tarvitsen erityisesti apua ja tärkein kaikista: miksi heidän pitäisi valita juuri minut. Osa näistä kysymyksistä toistuu eri muodoissaan työpaikkahaastattelussa.

Parastahan on se, että ei ole yksin työttömänä. Aina miettii olevansa vain ja ainoastaan yksi työtön jossain määrättömässä kokonaisuudessa.

Mitä oikeastaan olen tähän mennessä oppinut?  Hyvä kysymys. Onko tarkoitus pohtia asioita joita on sisäistänyt ja joita on pistämässä käytäntöön vai onko tarkoitus pohtia konkreettista oppimista? Olen ainakin oppinut sen, että itseään pitäisi osata markkinoida. Auts mikä sana. Ja että myös sosiaalista mediaa voi hyödyntää työnhakukampanjassaan. Nyt pohdin pitäisikö luoda itselleni pelkästään työnhakuorientoitunut Facebook-tili vai muokkaanko nykyistä tiliäni siihen suuntaan. Ja miten muuten hyödynnän somea. Perustanko sen blogin mistä on puhuttu? LinkedIn-tili minulla jo onkin. Nämä siitä ”sisäistämisoppimisesta”. Konkreettisena oppimisena mainittakoon sen, että muokkailen CV:tä uuteen uskoon nykyohjeiden mukaan. Tekemistähän siinäkin vielä on. Ja se lista yrityksistä joihin pitäisi soitella, se on sitä konkreettista myös.

Kurssilla ollaan rakennettu myös hissipuhetta. Ei taida itsensä ”myyminen” ollakaan niin helppoa miltä se paperilla näyttää. Ja se että omalla taustalla on myyntineuvottelijan työ, ei oikeen paranna luurikammoa.

Keskeneräiseltä tuntuu monella tavalla. Mietin omia vahvuuksiani pää sauhuten. Mitä vielä voisin laittaa CV:hen. Minkälaisen valokuvan. Mitä minä oikeastaan osaan? Työkokemustahan ei hirveästi ole, mutta osaamista löytyy monesta eri asiasta. Olenhan sentään aikanaan tehnyt gradun ja mediapoliittisen tutkielman. Kymmensormijärjestelmäkin on hallussa. Miten käännän negatiiviset asiat vahvuudeksi? Osaanko kääntää CV:n ”aukot” voitokseni? CV:ssä ei saisi olla ”aukkoja”. Mitä minä oikeastaan haluan? Paljon kysymyksiä vaille vastauksia.

Vertaistuki on voimaa. Ja verkostoituminen. Kun vaan löytäisi sellaiset verkostot jotka sitten toisivat sen halutun työpaikan tullessaan. Aikanaan pääsin erääseen työpaikkaan tuttavan kautta. Tuttava kysyi minua töihin. Hain kyseiseen tehtävään ja tulin valituksi. Se oli se niin kutsuttu piilotyöpaikka. Myöhemmin pääsin sitten julkisen haun kautta töihin.

Mistä suosittelijat? Mistä löytäisin ”nostoja”? Kuka siihen suosittelijaksi oikeastaan kelpaa? Voiko se olla ihan kuka tahansa, joka minut tuntee ja tietää vähänkään paremmin? Ja kenen suusta voin ottaa ”nostot” mukaan hakemukseen tai CV:hen?

Entäs sitten nämä paljon puhutut hakukriteerit? Voinko hakea töihin jos a) en ole kouluttautunut jollekin tietylle alalle b) en ole esimies c) en omista autoa d) eikä ole ajokorttia? Nykytyöelämä vaatii paljon työnhakijalta. On vaatimuksia tai hakukriteereitä, joita pitäisi täyttää? Mihin sitä oikeastaan uskaltaa hakea jos työpaikkailmoituksessa on pitkä lista kriteerejä ja hupsista vaan, en täytä niistä yhtäkään? Haenko silti vai jatkanko suosiolla seuraavaan työpaikkailmoitukseen?

Vai olisiko sittenkin niin, että työpaikka löytyykin somesta? Kun toimii jo kahden ryhmän ylläpitäjänä niin eikös niitäkin ryhmiä voi elävöittää? Tekemällä vaikka livelähetyksen? Postaa kuvia? Ja siinä sivussa huomaakin että hei, täähän onkin mun juttuni, tätä mä haluankin tehdä? Etätyötä suoraan kotoa?

Sen kuitenkin olen päättänyt että huomenna aloitan soittelun. Olkoot se sitten yksi tai vaan kaksi puhelua, mutta alku johonkin suuntaan. En siirrä, vaan tartun siihen luuriin, näppäilen numeron ja alan puhua kun toisesta päästä vastataan. Yrittänyttä ei laiteta!!