Kirjoittaja Katri Kivistö-Haverinen on Töitä! -hankkeen Tampereen Ura- ja osaamisvalmennuksen osallistuja.

Kun valmistuttuani aloin hakea töitä, olin innoissani: varmasti olisin ainakin jossain työpaikassa puolen vuoden sisällä. En välttämättä alaani vastaavassa työssä, mutta työssä kuitenkin. Noh, puoli vuotta tuli ja meni. Ja alkoi täyttyä vuosikin. Sitten huomasin TE-keskuksen viikottaisessa sähköpostiviestissä, että lokakuussa yliopistolla alkaisi Töitä! -hankkeen uravalmennus korkeasti koulutetuille. Laitoin hakemuksen, pääsin haastatteluun, ja pääsin valmennukseen.

Takana on nyt kuukauden verran valmennusta. Vaikkei lähitapaamisia olekaan ollut joka arkipäivä, asiaa on tullut paljon. Todella paljon. Osa asioista on ollut entuudestaan tuttuja, mutta niihin on kuitenkin saanut uutta näkökulmaa vierailevien luennoitsijoiden kautta. Osa asioista on ollut vieraampia tai täysin vieraita, ja valmennuksen kautta on saanutkin syvyyttä omalle tekemiselleen. Työnhakemisen ja siihen liittyvien asiakirjojen ei tarvitse olla samasta puusta veistettyjä, vaan luovuuttaan voi – ja pitääkin käyttää.

Uravalmennusryhmässä ei sovi unohtaa vertaisosallistumista: se on hyvin merkittävässä roolissa tässä työnkentelymuodossa. Lähes jokaisella lähitapaamiskerralla olemme työskennelleet ryhmissä tai kertoneet koko ryhmälle omia kokemuksiamme. Vaikka työttömyys on välillä hyvinkin masentavaa, niin on kuitenkin mukava huomata, ettei ole sen asian kanssa ainoana tässä kaupungissa. On ollut myös oman pään kannalta huojentavaa huomata, kuinka erilaisilla taustoilla työttömiä on: osalla on takanaan jo pitkä työura, muttei kokemuksesta huolimatta uutta työtä ole loppuneen tilalle löytynyt.

Mitä muuta valmennus on tuonut minulle kuin  vertaisosallistumista? Sain eilen viimein uudistettua ansioluetteloni. Olen aktivoitunut somessa työnhakuun liittyvissä asioissa. Olen tutkinut eri organisaatioiden verkkosivuja ”sillä silmällä”. Olen aktivoitunut ja olen innoissani.

Mitä seuraavaksi? Aion vielä lisätä omaa someaktiivisuuttani, ja koitan löytää sen oman juttuni siltä saralta. Tällä viikolla on työn alla myös parin työhakemuksen tekeminen. Uusilla opeilla. Uudella innolla. Ja mikä tärkeintä, opettelen tuntemaan itseäni paremmin. Mikä minulle on elämässä tärkeintä – ja millä tavalla tavoitteisiin pääsee? Töiden löytäminen on toki listalla kärkipäässä, muttei kirvestä parane heittää kaivoon, vaikkei ihan heti sen suhteen onnistaisikaan. Itseään voi kehittää monella tavalla, ja elämässä voi olla muitakin merkityksellisiä asioita kuin uralla eteneminen. Kyllä se työpaikka vielä löytyy. Ihan varmasti. On vain uskottava itseensä. On uskottava, että osaa. On uskottava, että on pätevä.